Seach
Sponsorointia mittaavan barometrin mukaan sponsoroinnin merkitys yrityksille on kasvanut. Yrityksistä lähes puolet pitää sponsorointia strategisesti tärkeänä. Parhaimmillaan sponsorointi on yrityksen ja kohteen kannalta silloin, kun molemmat puolet jakavat yhteiset arvot ja hyötyvät yhteistyöstä. Tyypillisesti sponsoroiva yritys haluaa lisäksi hyötyä valitun kohteen positiivisesta imagosta ja näkyvyydestä.
Sponsorointi on ollut Comatecille kautta vuosien tapa, jolla on tuettu paikallista toimintaa, tyypillisesti urheilun puolella nousuloikkaa tavoittelevaa seuraa tai yksilöurheilijaa. Samalla on haettu näkyvyyttä positiivisessa yhteydessä. Konsernin kasvaessa myös talon sisältä on löytynyt henkilöitä, jotka kurottavat korkealle omassa lajissaan leipätyön ohella. Yksi näistä on penkkipunnerruksessa ja voimannanostossa kilpaileva Maria Karjalainen.
Maria Karjalainen sanoo, että harrastuksen ja päivätyön yhdistäminen Comatecissa on onnistunut erittäin hyvin.
Comatecin Joensuun toimipisteessä mekaniikkasuunnittelijana ja projektinvetotehtävissä työskentelee Maria Karjalainen, jonka laji vapaa-ajalla on voimannosto ja erityisesti penkkipunnerrus. Lajin pariin hän on päätynyt pesäpallotaustan ja aktiivisen kuntosalitreenin kautta. Kun voima näytti tarttuvan, ehdotti silloinen Joensuun Puntti-Poikien voimannostovastaava siirtymistä virallisesti voimannoston pariin.
Viisi vuotta harrastuksen aloittamisen jälkeen Marian kolmen lajin yhteistulos klassisessa, ilman tukea antavia varusteita suoritettavassa voimannostossa on 360 kg. Kyykystä nousee 130 kg, penkiltä 85 kg ja maasta 152,5 kg. Kun kisaraja MM-kilpailuihin varustepenkkipunnerruksen SM-kisoissa joulukuussa 2018 ylittyi, tuli kutsu Tokion MM-kilpailuihin keväälle 2019. Ensimmäiset arvokisat Japanissa menivät hyvin ja tuliaisina oli 6. sija tuloksella 125 kg. Tukivarusteiden kanssa nostettaessa tulokset paranevat merkittävästi klassiseen voimanostoon verrattuna.
– Maailman kärki nostaa yli 50 kg enemmän ja kärkikolmikkoon on matkaa, mutta muutamia sijoja minulla on tavoitteena MM-tasolla tulevaisuudessa parantaa, linjaa Maria.
Seuraavat kisat ovat edessä lokakuussa. Silloin kisataan varustepenkkipunnerruksen EM-kilpailuista Tampereella.
Joensuun Puntti-Poikia edustavalle Marialle mekaniikkasuunnittelijan työn ja urheilun yhdistäminen on ollut luontevaa. Harjoittelukertoja on viikossa neljästä viiteen. Pääosin harjoittelu on voimaharjoittelutreeniä ja peruspunttisalia, jota täydentää peruskuntoharjoittelu kuten kävely tai pidemmät vaellukset.
– Kun Suomessa ei voi olla ammattiurheilija tässä lajissa, on tärkeää, että omat aikataulut pystyy joustavasti suunnittelemaan. Minulle harrastuksen ja päivätyön yhdistäminen Comatecissa on onnistunut erittäin hyvin.
Toinen vuoden 2019 tukikohde on pyöräilyllä rahaa keräävä Team Rynkeby – God Morgon, joka on vakiinnuttanut asemansa suomalaisten yritysten sponsorointikohteena. Team Rynkeby -hyväntekeväisyysprojektissa usean kaupungin joukkueet keräävät vuosittain yhdessä merkittävän summan syöpälasten tutkimukseen ja hoitoon. Virallisia lukuja ei ole vielä saatavilla, mutta Tampereen joukkueen tukipotti ylittää tänä vuonna sataatuhatta euroa. Koko kerätty sponsoriraha menee suoraan hyväntekeväksyyskohteille Aamu-säätiölle ja Sylva ry:lle. Jokainen pyöräilijä maksaa itse kaikki omat kulunsa pyöristä ajovaatteisiin ja majoitukseen eikä näihin käytetä tukirahaa.
Minna Siikaluoma oli yksi polkijoista tamperelaisessa tiimissä, joka starttasi 29.6 Laukontorilta kohti Pariisia. Tavoitteena kaikilla eri maista lähteneillä tiimeillä ja lähes 2100 pyöräilijällä oli polkea määränpäähän kymmenessä päivässä.
Ihan helpolla eivät polkijat matkaan ja matkalla päässeet. Kimppatreenit alkoivat jo vuoden 2018 puolella, jolloin monimuotoista treeniä oli 7-8 tuntia viikossa. Kun huhtikuun alussa joukkue pääsi pyörän selkään, alkoi ajoharjoittelu maantiepyörällä. Monelle tämä tarkoitti samalla klosseihin sekä ryhmäpyöräilyyn ensimmäistä tutustumista ja yhteisessä vauhdissa pysymisen opettelua. Huhtikuun alusta kesäkuun loppuun kilometrejä täytyi pyörän selässä kerätä vähintään 2500 että matkaan pääsi lähtemään.
Vaaditulle treenille oli selkeät perusteet, sillä matkan aikana poljettiin useita jopa yli 200 km:n päiväetappeja. Päivät venyivät pitkiksi, kun pyörän selkään hypättiin 7.30 ja hotellille päästiin usein vasta ilta yhdeksältä. Oma mukana kulkeva ruoka- ja varustehuolto olivat edellytyksiä päivien sujumiselle.
Minnan mukaan yllättävää matkalla oli se, että maisemia ei ehtinyt paljon katsella ja Keski-Eurooppa muistuukin mieleen ohra- ja sokerijuurikaspeltoina. Mitään pahempaa ei matkalla sattunut, mutta renkaita paikattiin ja väsymys vei välillä joitakin polkijoita huoltoauton kyytiin.
– Navigointiryhmä oli kartalla, missä mentiin, mutta me muut vain seurasimme perässä.
– Yllättävintä oli ehkä se, että lihaksisto ja kunto kyllä kesti koko lähes 1500 km polkemisen, mutta silmien väsyminen ja jatkuvan polkemisen vaikutus psyykkiseltä puolelta olivat ehkä yllättäviäkin asioita, pohtii Minna.
Ranskan rajan ylittäminen ja saapuminen Pariisiin oli kuitenkin ikimuistoinen.
– Yksin tätä ei tulisi tehtyä, kiteyttää Minna.
Yhteisen tavoitteen saavuttamisesta, tiimihengestä ja todellisesta hyväntekeväisyystyöstä huolimatta sen verran fyysisesti ja ajallisesti vaativa reissu oli, että heti ei Minna olisi valmis pyörällä Pariisiin lähtemään. Ainakaan heti ensi vuonna.
TEKSTI Maria Uurto
KUVAT Maria Karjalainen ja Team Rynkeby